Verotus

cafeMax

METSÄVEROTUS EI SOVI PUUMARKKINOIDEN OHJAUSKEINOKSI

Puumarkkinakeskustelussa metsäverotuksen vaikutusta metsänomistajien puunmyyntikäyttäytymiseen on yliarvioitu. Suomessa pitkään käytössä ollut pinta-alaverojärjestelmä nähtiin usein merkittävänäkin metsäpolitiikan ja puumarkkinoiden ohjauskeinona. Huolimatta näistä metsäpoliittisista pyrkimyksistä ja osittain uskomuksistakin, ei ole tutkimuksellista näyttöä, että pinta-alaverojärjestelmä olisi todella kannustanut metsänomistajia uudistushakkuisiin.

Teoreettisesti tarkasteltuna puhdas pinta-alaverojärjestelmä on neutraali raakapuumarkkinoille. Pinta-alaveroon liitettiin kuitenkin tilakohtaisia vähennyksiä, joilla pyrittiin kannustamaan metsänomistajia uudistushakkuisiin. Suomessa vuoden 1993 pääomaverouudistuksessa luovuttiin lähes kaikista ohjauskeinoiksi tarkoitetuista metsäverosäännöksistä. Metsäverotuksen siirtymäkausi 1993 - 2005 säädettiin oikeudenmukaisuuden vuoksi, ei puumarkkinoiden ohjauskeinoksi.

Metsänomistajien käyttäytymistutkimukset osoittavat, että niin myyntituloverotuksen valinneet kuin pinta-alaverotukseen jääneet metsänomistajatkin tekivät vuonna 1993 erittäin rationaalisen päätöksen. Molempien metsänomistajaryhmien käyttäytyminen puumarkkinoilla päätöksen jälkeen on ollut hyvin johdonmukaista. Metsänomistajat ovat käyttäytyneet hyvän taloudenpidon edellyttämällä tavalla.

Siirtymäsäännöksellä näyttää olleen melko voimakas ohjausvaikutus puumarkkinoihin, mikä oli tiedossa jo siirtymäajan alussa. Metsänomistajan kannattaa käyttää siirtymäsäännösten tuomat taloudelliset kannustimet mahdollisimman tehokkaasti. Markkinoilla ei ole tapahtunut mitään odottamatonta metsäverojärjestelmän muutoksen vuoksi, eikä tutkimustulosten valossa dramatiikkaa ole odotettavissa siirtymäajan loppuessakaan.

Metsäverotuksen markkinavaikutuksista puhuttaessa on muistettava, että vain noin 20 prosenttia metsänomistajista on enää maanviljelijöitä. Merkittävälle osalle metsänomistajista puunmyyntiverotus merkitsi veroasteen alenemista. Vero maksetaan kiinteän pääomatuloprosentin mukaan, eikä metsätuloja lisätä enää palkkatulojen päälle sivutuloiksi, jolloin progressio voisi nostaa veroasteen varsin korkealle.

Metsäverotuksen kustannusvaikutus yksityismetsätaloudelle on ollut noin 200 miljoonaa euroa vuodessa, mikä on suurin yksittäinen kustannuserä. Verotuksen kustannukset ovat suuremmat kuin metsänhoito- ja metsänparannuskustannukset yhteensä.

MTK:n metsäjohtokunnan kannanoton mukaan metsäverotuksen siirtymäajan säännöksiin ei tule tehdä muutoksia enää tässä vaiheessa. Mikäli metsäverojärjestelmää nyt muutettaisiin tai siirtymäaikaa jatkettaisiin, tarkoittaisi se automaattisesti sitä, että valtaosaa metsänomistajista on johdettu harhaan. Heidän 10 viime vuoden aikana tekemänsä taloudelliset päätökset muuttuisivat kertaheitolla epärationaalisiksi.

Metsänhoito- ja perusparannustöiden edistämiseksi on tarkoituksenmukaista valita kustannustehokkain metsäpoliittinen keinoyhdistelmä. Tavoitteena on pitää verotus yhteiskunnallisena voitonjakoeränä ja rakentaa metsäpoliittiset kannustimet erikseen. Sama koskee myös puumarkkinoita. Verojärjestelmän tai verokannan käyttö puuntarjonnan ohjailuun on toteuttamiskelvoton koko verojärjestelmän yhtenäisyyden ja uskottavuuden takia, mikä on havaittu myös kansainvälisellä tasolla. Verotusta ei ole missään käytetty menestyksellisesti puukaupan ohjailuun.

Mikäli metsänomistajien halutaan tekevän metsätalouttaan ja puunmyyntejään koskevat päätökset ainoastaan verotusta silmälläpitäen, johtaa se vääjäämättä huonoon talouden pitoon riippumatta siitä, minkälaisen verojärjestelmän piirissä he ovat. Tässä metsänomistus on rinnastettavissa mihin tahansa muuhun liiketaloudelliseen toimintaan.

Markkinatalouden ehdoilla toimivaa puukaupan sujuvuutta voidaan parhaiten varmistaa markkinalähtöisillä toimilla. Tällöin puun ostajien toimenpiteet ratkaisevat hyvin paljon. Viime aikojen keskustelussa metsäteollisuus on kuitenkin tietoisesti jättänyt omien toimiensa merkittävyyden puukaupan sujuvuudessa taka-alalle ja keskittynyt vaatimaan yhteiskunnan veropoliittisia toimenpiteitä puukaupan toimivuuden varmistamiseksi. Tällaisella toimintamallilla ei yksityismetsien puukaupan sujuvuutta voida turvata.

Veronmaksajat tutki maakuntien ”pääkaupunkien” verot:

ROVANIEMELLÄ VEROTETAAN ANKARIMMIN

Helsingissä maksetaan maakuntiemme "pääkaupungeista" yhä alhaisimpia kunnallisia veroja. Ero muuhun maahan on kuitenkin supistunut parin viime vuoden aikana. Keskituloinen palkansaajaperhe maksaa Helsingissä tänä vuonna 1071 euroa vähemmän kunnallisia veroja kuin kalleimpien verojen Rovaniemellä.

Tämä käy ilmi Veronmaksajain Keskusliiton tuoreesta tutkimuksesta "Kuntien verot Suomen maakunnissa 2004", jossa vertailtiin Manner-Suomen 19 maakunnan ja niiden tärkeimpien kaupunkien kunnallisia veroja. Tutkimuksen on laatinut liiton ekonomisti Jenni Oksanen.

"Käytännössä kevyempi verotus palauttaa helsinkiläiselle kuitenkin vain osan kalliin asumisen aiheuttamista menoista. Jos verotus tästä vielä kiristyisi, pääkaupungin kalleus korostuisi entisestään", Oksanen arvioi.

Helsinkiläisperheen kunnalliset verot ovat tänä vuonna yhteensä 9 238 euroa. Summaan sisältyvät tällöin kunnallis-, kirkollis- ja kiinteistöverot. Seuraavana edullisimpien listalla tulevat Turku, Hämeenlinna, Lappeenranta ja Oulu. Parhaiten ovat nelivuotiskaudella nostaneet sijoitustaan Itä-Suomen kaupungit Kuopio, Kotka ja Joensuu.

Rovaniemellä palkansaajaperhe maksaa kunnallisia veroja 10 309 euroa vuodessa. Seuraavaksi kalleimpia ovat Kokkola, Seinäjoki ja Kajaani. Neljän vuoden aikana on pahimmin alamäkeen luisunut Vaasa.

Vertailukunnista alhaisin kunnallisveroprosentti on Helsingin 17,50, korkein Rovaniemen 19,25. Korkeinta kirkollisveroa maksetaan Kajaanissa, Kokkolassa, Kotkassa, Lahdessa, Porissa, Rovaniemellä ja Seinäjoella. Alimman kirkollisveron Helsingissä ja Turussa esimerkkiperhe maksaa 245 euroa vähemmän.

Vähiten kiinteistöveroa esimerkkiperhe joutuu maksamaan Porissa. Korkeimman kiinteistöveron Helsingissä se maksaa yli kaksinkertaisen määrän.

Keski-Pohjanmaa korkeimpien verojen maakunta

Tutkimuksessa vertailtiin myös keskituloisen palkansaajan maksamien kunnallisverojen tasoa eri maakunnissa. Keskimäärin korkeimpia kunnallisveroja maksettiin Keski-Pohjanmaalla, alhaisimpia Uudellamaalla.

Korkean kunnallisveron alueita olivat myös Lappi ja Pohjanmaa.

Pelkosenniemi ja Savukoski kalleimmat kunnat

Kun lasketaan yhteen keskipalkkaisen perheen kaikki tuloverot (valtionvero ja sosiaalivakuutusmaksut, kunnallisvero, kirkollisvero), päästään kaikista Manner-Suomen kunnista vähimmin veroin Kauniaisissa, jossa keskituloinen perhe maksaa tuloveroja yhteensä 17 316 euroa. Kakkosena tulevat Masku ja Naantali, neljäntenä Salo, sitten Merimasku ja Rauma.

Tuloverotuksessa Manner-Suomen kalleimmiksi kunniksi ovat nousseet pohjoisen Pelkosenniemi ja Savukoski. Siellä keskituloinen palkansaajaperhe maksaa tuloveroja yhteensä 19 571 euroa eli samoista tuloista 2 255 euroa enemmän kuin Kauniaisten perhe. Kolmanneksi kalleimpia kuntia ovat Kristiinankaupunki, Kruunupyy, Maksamaa ja Oravainen.

Tutkimuksen laatija Veronmaksajain Keskusliitto on veroa maksavien suomalaisten etu- ja palvelujärjestö, johon kuuluu yli 190 000 jäsentä - kotitaloutta ja yritystä. Järjestö on poliittisesti sitoutumaton eikä se ota vastaan julkisia avustuksia.

Kuntien vertailututkimuksilla järjestö pyrkii lisäämään kunnallisten päättäjien kustannustietoisuutta ja tarjoamaan vertailumahdollisuuksia kuntalaisille, jotta he pystyisivät arvioimaan oman kuntansa palveluvarustuksen kustannuksia.

TULOVEROTUSRAKENNE REMONTTIIN

Toimiva yhteiskunta huolehtii siitä, että osaaminen on kannattavaa ja kyvykkyydelle annetaan tasapuolinen kohtelu verotuksessa, jotta innovaatio turvattaisiin ja työntekijöiden motivaatio säilyisi. Tätä edellyttää akavalaisen Insinööriliiton ja neuvottelujärjestö YTN:n puheenjohtaja Matti Viljanen, joka puhui lauantaina Forssan Insinöörien 30-vuotisjuhlassa Forssassa. Viljanen edellyttää yhteiskunnalta toimia, joilla taataan korkeaan osaamiseen perustuvan tuotannollisen toiminnan pysyminen Suomessa. Sen myötä turvataan työllisyys ja kansantalouden positiivinen tulokertymä. Lisäksi voimme ylläpitää hyvinvointiyhteiskunnan palvelurakennetta.

Hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden ylläpitäminen edellyttää myös ostovoiman lisäystä. Viljasen mielestä poliittisten päättäjien on kannettava vastuuta yksilöistä, palkansaajista. - Maamme hallituksen on uskallettava osoittaa yhteiskuntavastuuta kilpailukyvystä ja työllisyydestä korjaamalla tuloverotusrakennetta myös korkeampien marginaaliveroluokkien osalta, Viljanen vaati.

Viljanen kysyi, ottavatko poliitikot päätöksiä tehdessään riittävässä määrin huomioon koulutuksen mukanaan tuoman osaamisen ja työllistymismahdollisuudet. Yhteiskuntamme on otettava huomioon koulutuksen kautta hankitun pätevyyden, kun laaditaan kelpoisuus- ja pätevyysohjeita. Euroopan Unionin sisäisen työvoiman liikkuvuuteen perustuvat pätevyys- ja kelpoisuusehtojen on oltava ajan tasalla. Kysymyksessä on myös kuluttajansuoja. - Yksittäisen kansalaisen tai yrityksen on voitava luottaa siihen, että esimerkiksi insinöörin koulutuksen saanut omaa tietyn pätevyyden.

- Poliittisten päättäjien on tajuttava, että korkealla ja kohtuuttomalla verotuksella emme saa Suomeen korkean teknologian tuotantoa, Viljanen sanoi. Kyvykkäät ja innovatiiviset ihmiset eivät halua maksaa muihin Euroopan maihin nähden selvästi korkeampaa veroa samalla, kun korkeasti koulutettujen palkkataso laajaa muita maita jäljessä.

Akavalaiseen Insinööriliittoon on järjestäytynyt noin 56.000 insinööriä ja insinööriopiskelijaa.

Verotus

ETUSIVULLE

Tuloveroasteikkoon 4 prosenttiyksikön kevennys, pienituloisille kunnat säästävä työllisyysvähennys

Veronmaksajain Keskusliitto esittää valtion tuloveroasteikon alentamista kaikissa tuloluokissa neljällä prosenttiyksiköllä. Veronmaksajien suunnitelmassa vaalikauden lopun veronkevennyksistä esitetään lisäksi, että uudella työllisyysvähennyksellä huolehditaan kevennysten suuntaamisesta tasapuolisesti myös pieniin ansiotuloihin niin, että kuntien tärkeät palvelut eivät millään tavoin vaarannu.

Veronmaksajien toimitusjohtaja Teemu Lehtisen esittelemässä suunnitelmassa palkansaajan tulovero alenisi eri tulotasoilla noin kolme ja puoli prosenttiyksikköä. Esimerkiksi keskituloisen palkansaajan veroprosentti alenisi nykyisestä 31,3:sta 27,7:ään ja marginaalivero 45,4:stä 41,5:een.

Kunnille uusi työllisyysvähennys olisi erityisen edullinen. Ne eivät menettäisi veronkevennyksissä euroakaan, mutta saisivat sen sijaan täyden hyödyn alenevista palkankorotuspaineista ja veronkevennysten dynaamisista vaikutuksista.

Pienituloinen veronmaksaja saa hyväkseen työllisyysvähennyksen kunnallisverosta niin, että valtio silti tilittää kunnalle verotuotot täysimääräisinä. Työllisyysvähennyksellä korvattaisiin ns. ansiotulovähennyksen lisäkorotukset, joita on yhä vaikeampi tasapainoisesti hyvittää kunnille.

Progressiivinen tuloveroasteikko vuodelle 2004

Verotettava ansiotulo Vero alarajan Vero alarajan euroa kohdalla ylittävästä tulon osasta
euroa %

11 700 - 14 500          8 11
14 500 - 20 200      316 15
20 200 - 31 500   1 171 21
31 500 - 55 800   3 544 27
55 800 - 10 105 34

Varallisuusveroasteikko ja yhteisön varallisuusveroprosentti pysyvät
ennallaan.

Tuloverolain muutoksia

Tulonhankkimisvähennystä korotetaan 30 eurolla, jolloin se on 620 euroa
vuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa.

Kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen enimmäismäärää korotetaan 1 000 eurolla, eli 3 550 euroon vuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa.
Ensimmäinen kertymisprosentti nousee 47 prosenttiin ja toinen 23 prosenttiin. Vähennyksen poistumaprosentti nousee 0,5 prosenttia eli 4 prosenttiin.

Lakkoavustuksen verovapaaksi katsottava enimmäismäärä nousee 12 eurosta 16 euroon.

Urheilutulon jaksottamisessa tehdyn muutoksen jälkeen verovapaana tulona voi siirtää urheilijarahastoon enintään 30 prosenttia urheilutulon
bruttomäärästä, kuitenkin enintään 50 000 euroa vuodessa. Erityisestä
syystä, kuten työkyvyttömyyden vuoksi, urheilu-uran päättymisen jälkeen
rahastoon siirretyt varat voi tulouttaa nopeammin kuin tähän mennessä
vaaditun vähintään 5 vuoden kuluessa.

Työnantajan kustantamat liikuntasetelit katsotaan verovapaaksi
henkilöstöeduksi. Osana työantajan järjestämää virkistys- ja
harrastustoimintaa liikuntaedun tulee edelleen olla tavanomainen ja
kohtuullinen sekä koko henkilökunnan käytettävissä.

Yhteisöveron jako-osuudet

Seurakuntien yhteisöveron jako-osuutta korotettiin 0,1 prosenttiyksiköllä
1,8 prosenttiin ja valtion osuutta alennettiin vastaavasti 78,45
prosenttiin. Uusia jako-osuuksia sovelletaan verovuodelta 2004 tehtävistä
tilityksistä alkaen.

Ulkomaisten erityisasiantuntijoiden lähdeverotus

Ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverotusta koskevaa lakia sovelletaan edelleen vuosina 2004 - 2007 alkaneeseen työskentelyyn.

PK-yritysten veronhuojennus jatkuu kehitysalueille tehtävissä
investoinneissa

Pienet ja keskisuuret yritykset saavat edelleen tehdä verovuosina 2004 -
2006 kehitysalueelle perustetun tuotantolaitoksen ja matkailuyrityksen
käyttöomaisuuden hankintamenosta tavanomaista suuremmat poistot.
Veronhuojennus koskee myös tällaisen laitoksen tai yrityksen merkittävää
uudistamista ja laajentamista. Poiston enimmäismäärä kolmena ensimmäisenä verovuonna on säännönmukainen poisto korotettuna 50 prosentilla.

Väliaikaisen ajoluvan myöntäminen ennen autoveropäätöstä

Tulli voi myöntää vielä vuonna 2004 väliaikaisen ajoluvan ennen
autoveropäätöksen tekemistä yksityishenkilön omaan käyttöön tuomalle ajoneuvolle. Väliaikainen ajolupa myönnetään enintään kolmeksi kuukaudeksi. Menettely vähentää yksityisille verovelvollisille autoveropäätösten odottamisesta syntyviä haittoja.

Muutoksia arvonlisäverolaissa

Arvonlisäverotuksessa otetaan käyttöön verovelvollisuuden euromääräiseen
alarajaan liittyvä veronhuojennus. Huojennus pienenee asteittain
liikevaihdon kasvaessa, ja vero on täysimääräinen vuosiliikevaihdon ollessa 20 000 euroa. Huojennus koskee sekä luonnollisia henkilöitä että
oikeushenkilöitä. Huojennuksen ulkopuolelle on rajattu metsätalous ja eräät kiinteistön käyttöoikeuden luovutukset.

Kiinteistöhallintapalvelun ja itse suoritetun rakentamispalvelun oman käytön verotukseen liittyvät alarajat nousevat 30 500 eurosta 35 000 euroon.

Yritysten on ryhdyttävä soveltamaan laskutusta koskevia EU-direktiiviin
pohjautuvia muutoksia vuoden 2004 alusta. Arvonlisäverosäännökset koskevat mm. laskun sisältöä, sähköistä laskutusta ja laskujen säilyttämistä.

Verojen maksupaikat

Vuoden 2004 alusta osa tullilaitoksen toimipisteitä ryhtyy ottamaan vastaan
veroja ja maksuja ilman palvelumaksua. Toimipaikat sijaitsevat Helsingissä,
Lahdessa, Hämeenlinnassa, Turussa, Porissa, Vaasassa, Tampereella,
Jyväskylässä, Kouvolassa, Kuopiossa, Joensuussa, Torniossa, Oulussa,
Kajaanissa, Rovaniemellä ja Muoniossa. Myös lääninhallituksen yhdeksän toimipaikkaa ovat käytettävissä vielä vuoden 2004 aikana.

Vuotuinen ajoneuvojen verotus uudistuu

Uuteen lakiin on yhdistetty aikaisempi dieselautoja koskeva
moottoriajoneuvoverotus ja kaikkia henkilö- ja pakettiautoja koskeva
ajoneuvoverotus. Henkilö- ja pakettiautojen verot nousevat 10 eurolla
vuositasolla laskettuna. Uudistus tekee vuotuisten verojen maksun
joustavammaksi ja vaikuttaa myös muuhun menettelyyn

Eri polttoaineiden käyttöä koskevat säännökset on keskitetty uuteen
polttoainemaksulakiin. Uudistuksessa entisten lakien asiasisältö on säilynyt
ennallaan. Esimerkiksi dieselautoissa ei edelleenkään saa käyttää dieselöljyn sijasta kevyttä polttoöljyä tai käytön seurauksena on korkea polttoainemaksu. Polttoaineiden käyttöä koskevat rajanvedot pysyvät
ennallaan, paitsi että maakaasun ja biokaasun käyttö ajoneuvoissa ei enää
ole polttoainemaksun alaista, jos ajoneuvo täyttää tietyt
ympäristövaatimukset.

Ajoneuvovero maksetaan vain ajoneuvon omistajana tai haltijana olon ajalta. Rekisteriin merkityn omistuksen tai haltijana olon vaihtuessa veroa
palautetaan kesken olevan verokauden loppuajalta ja vastaavasti veroa
kannetaan uudelta omistajalta. Lisäksi kalenterivuoteen perustuvasta
verokaudesta on luovuttu. Verokausi on 12 kuukauden pituinen ja alkaa
ajoneuvokohtaisesti siitä, kun rekisteriin merkitään ajoneuvolle uusi omistaja tai haltija.

Veron määrät ilmaistaan päiväkohtaisena, ei enää vuotuisena määränä. Veron määrät 12 kuukaudelta laskettuna pysyvät suunnilleen samana. Esimerkiksi
henkilö- ja pakettiautoista kannetaan ajoneuvoveroa 26 senttiä päivässä eli
94,90 euroa vuodessa ajoneuvolta, joka on rekisteröity ensimmäisen kerran
ennen vuoden 1994 alkua. Jos ajoneuvo on rekisteröity vuoden 1994 alun jälkeen, ajoneuvovero on 35 senttiä päivässä eli 127,75 euroa vuodessa.

Verovelvollinen voi veron määrästä riippumatta valita, maksaako hän veron
yhtenä, kahtena vai neljänä eränä. Jos hän valitsee maksun useampana kuin
yhtenä eränä, veroon lisätään viisi euroa erää kohden maksutapalisänä. Myös kuorma-autojen veroperusteita on uudistettu siten, että akseleiden lukumäärä vaikuttaa nykyistä enemmän veron määrään. Näin otetaan aiempaa paremmin huomioon ajoneuvon tielle aiheuttama rasitus. Valtion ajoneuvoista henkilö- ja pakettiautot ovat jatkossa verosta vapaita, mutta valtion kuorma-autot ovat verollisia samalla tavalla kuin muutkin ajoneuvot.

Uuteen järjestelmään siirrytään vuoden 2004 alusta alkavan siirtymäkauden
aikana. Veroliput on tarkoitus lähettää vuoden alussa kaikista ajoneuvoista
yhtä aikaa. Ensimmäinen verolippu on vähintään kolmen ja enintään 15
kuukauden ajalle, riippuen siitä, millä päivämäärällä ajoneuvon
rekisteritiedot ovat viimeksi muuttuneet. Tämän jälkeen verotus hajaantuu
siten, että seuraavan verolipun verokausi on 12 kuukauden pituiselle ajalle luettuna ensimmäisen verolipun päättymisen ajankohdasta.

Esimerkkejä ajoneuvoveron kannosta siirtymäkautena:
Jos ajoneuvo on rekisteröity ensimmäisen kerran 31.1.2003, pitenee ajoneuvon ensimmäinen verokausi yli 12 kuukauden pituiseksi. Ajoneuvon ensimmäinen verokausi on tällöin 1.1.2004-30.1.2005 ja tämän jälkeen
31.1.2005-30.1.2006. Jos ajoneuvon omistaja on ostanut käytetyn ajoneuvon
esimerkiksi 15.6.2002, ajoneuvon ensimmäinen verokausi on 1.1.2004-15.6.2004
ja toinen verokausi on 16.6.2004-15.6.2005. Siirtymäkauden jälkeen kaikilla ajoneuvoilla on 12 kuukauden pituinen verokausi. Siirtymäkauden aikana
sovelletaan myös veron eräjakoa koskevia poikkeusjärjestelyjä. Lisätietoja:
http//www.ake.fi

Peruskorko 2,25 prosenttia

Peruskorko on 2,25 prosenttia 1.1.2004 alkaen vuoden 2004 kesäkuun loppuun
asti.

Indeksiehdon käyttöä rajoitetaan edelleen

Indeksiehdon käytön rajoittamista koskevan lain voimassaoloaikaa jatketaan
kolmella vuodella, vuoden 2006 loppuun.

Sijoittajien korvausrahasto

Sijoittajien korvausrahaston pääomaa voidaan kattaa etukäteen hankittavalla
sitovalla luottolupauksella. Luottolupauksella on mahdollista kattaa pääoman
ja pääomasta rahana maksettavan osuuden erotus. Luottolupaus on
vaihtoehtoinen keino vakuutukselle. Toisaalta korvausrahaston pääomaa
korotetaan vastaamaan korvausrahaston perustamisen jälkeen tapahtunutta
sijoituspalvelumarkkinoiden kehitystä. Pääoman määrä nousee vajaasta 8,5
miljoonasta eurosta vähintään 12 miljoonaan euroon. Pääomasta rahana
maksettavan osuuden on oltava rahastoon tähän mennessä kerätty määrä.

Matkakustannusten korvaukset 2004

Valtioneuvosto on hyväksynyt sopimuksen valtion virkamiesten
matkakustannusten korvauksista 1.1.-31.12.2004.

Kokopäiväraha nousee 29 euroon, osapäiväraha 13 euroon ja ateriakorvaus 7,25
euroon. Myös  hotellikorvausten enimmäismäärät kotimaassa nousevat.
Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa hotellikorvaus on enintään
134 euroa ja muualla maassa 89 euroa.

Ulkomailla maksettavia päivärahoja ja hotellikorvausten enimmäismääriä on
myös tarkistettu. Ulkomaanpäivärahat pysyvät ennallaan 62 maassa, nousevat
58 maassa ja laskevat 88 maassa.

Oman auton käytöstä maksettava kilometrikorvaus laskee 5000 ensimmäisen
kilometrin osalta ja on 1.1.2004 lukien 38 senttiä/km. Seuraavilta
kilometreiltä korvaus on 35 senttiä/km. Auton käyttöön liittyvät ns.
lisäsentit nousevat asuntovaunun, taukotuvan ja metsäautotien osalta. Muiden kulkuneuvojen käytöstä maksettavat korvaukset pysyvät ennallaan.