|
Eläkkeelle
jäämisen arvioidaan myöhentyvän ikävälillä
60-62 yksityisalojen työntekijöitä koskevien
tutkimustulosten perusteella. Toisaalta eläkkeelle jääminen
aikaistuu 65 vuoden iästä 63 vuoden ikään, sillä
vanhuuseläkkeen uusi alaikäraja houkuttelee monia.
Tutkituista kolmasosa arvioi valitsevansa 63 vuoden eläkeiän.
Runsas neljännes aikoo jatkaa työssä tätä pitempään.
Työssä jatkaminen 65 vuoden iän jälkeen kiinnostaa
vain pientä osaa.
Tiedot
perustuvat Eläketurvakeskuksen ja Työeläkevakuuttajat
TELA ry:n tutkimukseen, joka kartoittaa suomalaisten
aikomuksia jatkaa työntekoa uusien vanhuuseläkeikärajojen
voimaantulon jälkeen. Joustava eläkeikä -tutkimus
selvittää lähivuosina eläkkeelle jäävien eläkkeelle
siirtymisaikeita, heidän arvioitaan eläkeuudistuksesta
ja eläketiedon tarvetta.
Vuoden
2005 alusta vanhuuseläkeikärajat muuttuvat.
Varhennetun vanhuuseläkkeen alaikäraja nousee 60
vuoden iästä 62 vuoden ikään ja varsinaisen
vanhuuseläkkeen laskee yleisestä 65 vuoden iästä
63 vuoden ikään. Ansaitun suuruisen eläkkeen saa
kahta vuotta aikaisemmin kuin nykyisin.
Neljäsosa
voisi jatkaa paremman eläkkeen kannustamana
Uudessa
eläkejärjestelmässä työssä jatkaminen 63 ikävuoden
jälkeen palkitaan 4,5 prosentin vuosittaisella eläkekarttumalla,
minkä voidaan olettaa kannustavan työssä
jatkamiseen. Eläkkeen karttuminen jatkuu 68 vuoden ikään
asti.
Tutkituilta
kysyttiin, lisääkö vuosittainen eläkekarttuma
halukkuutta jatkaa työssä yli 63-vuotiaana. Tähän
myöntävän vastauksen antoi joka neljäs
yksityisalojen palkansaaja.
-
Jos neljäsosa yksityisalojen palkansaajista jatkaa työssä
pitempään saadakseen paremman eläkkeen, niin
vaikutusta voidaan pitää merkittävänä,
tutkimuksen koordinaattorina toiminut Eläketurvakeskuksen
johtava tutkija Eila Tuominen toteaa.
-
Näin ollen eläkettä kertyisi korotetulla
prosentilla neljäsosalle työntekijöistä keskimäärin
noin kahden vuoden ajan, sillä yleensä työssä
aiotaan jatkaa 65 vuoden ikään saakka, Tuominen
jatkaa.
Oma
terveys ja työnantajan asenne vaikuttavat
Tutkituilta
kysyttiin, millaisiksi nämä arvioivat
mahdollisuutensa käyttää hyväksi uusia vanhuuseläkeikärajoja.
Noin puolet yksityisalojen palkansaajista näki
mahdollisuutensa melko tai erittäin hyvinä. Noin
neljäsosa pitää mahdollisuuksiaan huonoina. Tärkeä
rajoittava tekijä on heikko terveys.
-
Työurien pidentämistavoitteen kannalta tulos antaa
aihetta optimismiin. Jos terveydentila tai muut seikat
eivät estä työntekoa ja henkilöillä on riittävä
motivaatio jatkamiseen, nykyistä suurempi osa voisi
jatkaa työntekoa, Tuominen toteaa.
Eläkkeelle
jäämisessä ei ole kysymys yksistään henkilön
valinnanmahdollisuuksista. Päätökseen jatkaa työntekoa
vaikuttaa olennaisesti myös työnantajan kanta.
Kyselyssä pyydettiin arvioimaan työnantajan
suhtautumista tilanteessa, jossa henkilö itse
haluaisi jatkaa työssä 63 vuoden iän jälkeen.
Kolmasosalle osoittautui vaikeaksi arvioida työnantajan
suhtautumista.
Mielipiteensä
ilmaisseista kolme neljästä arvioi, ettei työnantajalla
olisi mitään jatkamista vastaan. Osa arveli työnantajan
jopa kannustavan jatkamaan. Noin neljäsosan mielestä
työnantajan asenne olisi kielteinen.
Toisin
kuin nykyisin, uudessa järjestelmässä eläkettä
kertyy myös vanhuuseläkkeen ohessa työssä käyville.
Eläkettä karttuu tällöin puolitoista prosenttia
vuodessa. Noin puolet yksityisalojen palkansaajista
arvelee voivansa ainakin jossain määrin tehdä
ansiotyötä vanhuuseläkkeelle jäätyään.
Kiinnostusta on eniten hyvin koulutetuilla.
Tiedon
tarve on suuri
Eläkkeitä
ja uudistusta koskeva tiedon tarve on ilmeinen.
Valtaosa yksityisalojen ikääntyneistä työntekijöistä
kaipaa joko henkilökohtaista neuvontaa tai lisätietoa
oman eläkkeen tasoon liittyvissä asioissa. Nuoret ikäluokat
tarvitsevat lisätietoa yleisemmin kuin vanhat.
Tuloksia
arvioitaessa on Tuomisen mielestä otettava huomioon,
että tietoa uudistuksesta on toistaiseksi ollut kovin
vähän. Kun tulevan eläkkeen määrää ei tunneta
hyvin, lopullisen kannan ottaminen taloudellisiin
kannustimiin ja työssä jatkamiseen on vaikeaa.
Tiedottaminen uudesta järjestelmästä ja valintojen
vaikutuksesta eläkkeeseen on tärkeää.
Kysely
tehtiin viime vuoden loppupuolella, ja sen kohderyhmänä
olivat vuosina 1940-1945 syntyneet, jotka saavat
vuosina 2005-2007 mahdollisuuden valita joustavasti eläkeikänsä.
Nyt julkaistu raportti käsittelee yksityisalojen
palkansaajia. Tutkimuksen otos oli noin 3 000 henkilöä,
joista kyselyyn vastasi peräti 83 prosenttia.
Tuominen
huomauttaa, että kovin kauaskantoisia johtopäätöksiä
ei pelkästään raportin tulosten perusteella voida
tehdä:
-
Tuloksilla on merkitystä arvioitaessa ensimmäisten
valintatilanteeseen tulevien ikäluokkien käyttäytymistä.
Eläkkeelle siirtyminen ei kuitenkaan ole yksistään
työntekijöiden tekemien valintojen seuraus. Siihen
vaikuttavat monet sekä yksilöön että työelämään
ja laajemmin yhteiskuntaan liittyvät tekijät. Työssä
jatkaminen riippuu viime kädessä talouden elpymisestä
ja yritysten kyvystä ylläpitää ja lisätä työllisyyttä.
|