Suomalaiset parisuhteet ovat viime vuosikymmeninä osoittautuneet hauraiksi ja nykyään eronneisuuslukumme ovatkin EU:n korkeimpia. Tilanne on sikäli vakava, että noin 70 prosentilla eronneista on yhteisiä lapsia. Ero myös jossain määrin periytyy: tämän tutkimuksen eronneista vastaajista neljäsosa oli itse erolapsia, kun avioliitossa olleista ’vain’ joka seitsemäs.

Vahva luottamus puolisoon ja molemminpuolinen arvostus sekä kunnioitus ovat suomalaisen hyvän parisuhteen kulmakiviä. Niin aviossa olevat kuin eronneetkin pitävät tärkeinä myös puolisoiden samanlaisia elämänarvoja, hyvää kykyä käsitellä ristiriitoja ja mahdollisuutta puhua ja jakaa kaikki asiat puolisoiden kesken. Tämä ilmenee tuoreesta Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen julkaisemasta Perhebarometri 2003:sta, jonka on tehnyt tutkija TtM Pirjo Paajanen. Barometrissa on kartoitettu ensimmäistä kertaa suomalaisten näkemyksiä heidän omasta parisuhteestaan sekä yleensä parisuhteesta ja avioerosta. Barometrissä on selvitetty mm. toimivan parisuhteen kulmakiviä ja toisaalta eron syitä.

Perhebarometri 2003:n kysely lähetettiin viime maaliskuussa 3000:lle vuonna 1995 ensimmäisen avioliittonsa solmineelle suomalaiselle, joista 1500 eli yhä tässä ensimmäisessä avioliitossaan ja 1500 oli siitä jo eronnut.

Suurista eroluvuista huolimatta Väestöliiton perhebarometrissa 2003 havaittiin, että avioliitossa tehdään työtä parisuhteen eteen. Aviossa olevista lähes 90 prosenttia katsoi olevansa samassa liitossa vielä kymmenenkin vuoden kuluttua. Tässä suhteessa eronneiden ryhmä poikkesi selvästi: usealle vasta eroprosessi oli ilmeisesti ensimmäinen todellinen paikka käsitellä parisuhdettaan. Avioliitossa olevista vastaajista 61 prosenttia ei ollut kertaakaan kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana ajatellut avioeroa. Jos ero oli käynyt mielessä, niin naiset olivat miehiä useammin harkinneet avioeroa. Naiset myös olivat yleensä eron aloitteentekijöitä ja päättivät useammin lopullisesta erosta.

Mistä riidellään?
Useimmiten avioparit nahistelevat kotitöistä, rahan käytöstä ja lasten kasvatuksesta. Samansuuntaisia tuloksia saatiin jo vuoden 1998 perhebarometrissa. Avioparit pystyvät varsin hyvin sopimaan ristiriitansa, 65 prosenttia vastaajista ilmoitti, että kumpikin puolisoista myöntyy suunnilleen yhtä usein toistensa tahtoon. Eronneista 40 prosenttia ilmoitti, ettei ristiriitaa yleensä pystytty sopimaan, 22 prosenttia oli myöntynyt toisen tahtoon.

Vaikka vaikeuksia olikin välillä, niin yli 90 prosenttia naisista ja miehistä ilmoitti tärkeimmiksi syiksi pysyä yhdessä puolison kanssa lapset, rakkauden puolisoa kohtaan ja halun tai päätöksen elää yhdessä.

Avun saaminen vaikeaa
Avioliitossa olevat olivat keskustelleet yleisimmin parisuhteensa ongelmista oman puolison kanssa ja eronneet ex-puolisonsa sekä ystäviensä kanssa. Naiset olivat miehiä useammin keskustelleet parisuhteensa ongelmista myös ystäviensä ja sukulaistensa kanssa. Erovaiheeseen päätyneet olivat saaneet aviossa oleviin verrattuna harvemmin riittävästi tukea omilta verkostoiltaan.

Avioliitossa olevista vastaajista joka kymmenes ja eronneista kolmannes oli hakenut parisuhdeongelmiinsa ammattiapua. Naiset olivat olleet miehiä aktiivisempia avunhakijoita molemmissa ryhmissä, heistä kolme neljästä oli hakenut apua. Huomattavaa on kuitenkin, että aika moni koki jääneensä ilman tarvitsemaansa apua: Avioliitossa olevista naisista 14 prosenttia ja miehistä 18 prosenttia ei ollut löytänyt yrityksistä huolimatta sopivaa ammattiauttajaa. Eronneilla naisilla vastaava luku oli 23 prosenttia ja eronneilla miehillä 29 prosenttia. Joka kymmenes eronneista miehistä ei ollut löytänyt yleensäkään ketään kenen kanssa keskustella parisuhdeongelmistaan.

Miksi suomalaiset eroavat?
Edelleen avioliitossa olevilta tiedusteltiin, mitkä olisivat heille mahdollisia eroon johtavia syitä. Tärkeimmiksi mahdollisiksi syiksi lueteltiin henkinen ja fyysinen väkivalta, puolison halun erota ja uskottomuus.

Jo eronneita pyydettiin puolestaan arvioimaan syitä, jotka olivat vaikuttaneet eroprosessin käynnistymiseen. Tärkeiksi avioeroon johtaneiksi syiksi he ilmoittivat useimmiten rakkauden ja läheisyyden puutteen, vaikeudet puhua ja selvittää erimielisyyksiä sekä parisuhteen hoitamattomuuden. Parisuhteelle, yhteiselle kahdenkeskeiselle ajalle, kommunikaatiolle ja tunteen sekä seksielämän ylläpidolle ei onnistuttu löytämään riittävästi aikaa. Yleisin yksittäinen lopullinen niitti eroon oli niin naisilla kuin miehillä uskottomuus. Myös päihteiden käyttö, läheisyyden ja rakkauden puute sekä erilaiset elämänarvot ja -tyylit mainittiin usein lopullisiksi eron syiksi.

Kahdessa vuodessa eroon päätyneiden liittojen eron syiksi nousivat usein epärealistiset odotukset liitolta ja taloudelliset ongelmat. Tutkimuksen perusteella havaittiin, että avioliitossa olevat olivat tunteneet toisensa kauemmin kuin eronneet ja näistä erityisesti alle kaksi vuotta aviossa olleet. Tulevan puolison hyvä tunteminen ja omista sekä yhteisistä toiveista ja odotuksista puhuminen jo ennen liiton solmimista olisikin hyvin tärkeää, samoin arjen ja epätäydellisyyden sietäminen.

Kaksi kolmasosaa (64 %) eronneista katsoo, että avioeroa ei olisi voitu välttää. Viidesosa vastaajista sen sijaan uskoi, että ero olisi voitu välttää.

Avioeron myötä onnellisuus ja itsetunto kasvoivat erityisesti naisilla. Miehillä. parannusta oli erityisesti vapaa-ajan määrässä ja laadussa.

Eronneista vastaajista kolme viidestä ei ollut katunut koskaan eroaan. Miehet olivat katuneet eroaan naisia useammin. Eroa oli kaduttu useimmin lapsille koituneen mielipahan ja lasten perheen hajoamisen vuoksi. Jotkut vastaajat yhä rakastivat ex-puolisoaan ja kaipasivat puolison ja liiton hyviä puolia. He uskoivat, että liitto olisi ollut pelastettavissa, jos parisuhdeongelmia olisi yritetty ratkoa enemmän.

Parisuhde koetuksella
Väestöliiton perhebarometri 2003 antaa paljon miettimisen aihetta. Se sisältää sekä hyviä että huonoja uutisia, sanoo Väestöliiton toimitusjohtaja Helena Hiila. -. Hyvä uutinen on se, että suomalaiset todella arvostavat perhettä ja erityisesti vanhemmuutta. On sanottu, että vanhempien toimiva parisuhde on lapsen ensimmäinen koti. Parisuhde on loppujen lopuksi yksinkertainen apparaatti, se pysyy kunnossa, jos sitä muistetaan huoltaa. Se tutkimuksen huono uutinen on, että parisuhteita ei huolleta, vanhempien vuorovaikutus on puutteellista, yhteistä aikaa ei löydy ja lopulta päädytään avioeroon.

Voisiko tilanteen parantamiseksi tehdä jotain?
Väestöliitto on perhe- ja seksuaaliterveysalan järjestönä viime vuosina tuonut pontevasti esiin nuorten seksuaaliterveyteen ja aikuiseksi kasvamiseen liittyviä ongelmia. Terve itsetunto ja kyky kommunikoida muiden kanssa ovat ensiarvoisen tärkeitä . Vuorovaikutustaitojen oppiminen tulisikin sisällyttää koulujen opetussuunnitelmaan jo alaluokilta alkaen. Myöhemmässä vaiheessa se sopisi hyvin terveyskasvatuksen yhdeksi osa-alueeksi. Vuorovaikutustaitojen kehittyessä nuoret voivat myöhemmin solmia paremmin toimivia ja onnellisempia parisuhteita. Koulutus kokonaisuudessaan tähtää lapsen ja nuoren valmentamiseen tuottavaksi työntekijäksi työmarkkinoille. Panostammeko samalla tavalla valmentautumiseen yhteisön jäsenenä, parisuhteen osapuolena ja vanhempana toimimiseen ?

Viimeisen 10 vuoden aikana lapsiperheiden kunnallinen kotipalvelu on vähentynyt 65%:lla. Perheet ovat puristuksissa lastenhoidon ja työn vaatimusten keskellä, aikaa ja tilaa parisuhteen hoitamiseen ei tunnu löytyvän. "Perhelomittajia" tarvittaisiin kipeästi sekä kriisien ennaltaehkäisyyn että niitä tilanteita varten, joissa vanhemmat voisivat saada tehostettua apua parisuhdeongelmiinsa samalla kun lasten hoito on turvallisesti järjestetty. Kuntien kotipalvelua tulisi taas suunnata myös lapsiperheille. Myös oikeutta kotitalousvähennysiin verotuksessa tulisi laajentaa tämäntapaisiin lomituspalveluihin. Samoin Raha-automaattiyhdistyksen varoja voitaisiin suunnata lapsiperheiden tarpeisiin nykyistä joustavammin.

Aina ammattiauttajan puoleen ei osata kääntyä, ja vaikka osattaisiinkin sopivaa apua ei helposti ole saatavilla. Kunnallisiin perheneuvoloihin ja kirkon ylläpitämiin perheasiain neuvottelukeskuksiin voi olla pitkä jono tai ne muuten eivät tunnu sopivilta. Myöskään Väestöliiton perheklinikat eivät pysty vastaamaan läheskään kaikkeen kysyntään.

Väestöliitto onkin käynnistämässä parisuhdekeskus PARISTOA. Sen toiminta-ajatuksena on ehkäistä ennalta parisuhdeongelmia tiedottamalla, kouluttamalla ja neuvomalla alan ammattilaisten lisäksi kaikkia niitä työntekijöitä ja viranomaisia, jotka työssään kohtaavat kriiseissä olevia pariskuntia. Tavoitteena on kehittää "easy-access" eli matalan kynnyksen toimintamalleja parisuhdeongelmien huomaamiseen ja hoitamiseen.

Pariskunnat tarvitsevat yhteiskunnan tukea ja palveluja ongelmiensa hoitoon. Koko vastuuta ei voi sälyttää yhteiskunnalle tai olosuhteille. Tarvitaan muutosta myös asenteissa: Vaikka 90 prosenttia aviossa olleista oletti olevansa saman kumppanin kanssa vielä 10 vuoden kuluttuakin, niin selkeästi myös aviossa olevat valittivat yhteisen ajan puutetta. Varmasti työ ja harrastukset vievät osan yhteiseltä ajalta. Mutta kannattaisiko sittenkin vaihtaa golfkierros vaikkapa yhteiseen elokuvailtaan kumppanin kanssa, ellei harrastuksesta voi tehdä yhteistä.